Saints & Mortals Mac

Viikonlopusta on jälleen kerran selvitty. Perjantaina vietettiin miehen synttäreitä - nothing much, tein normaalia speciaalimpaa ruokaa, katsottiin Shieldiä ja annoin lahjaksi rahaa hänen projektiin. Ihan perus rauhallinen koti-ilta. Lauantaina käytiin Itiksessä syömässä Thaibuffetissa ja tänään ollaan vaan oltu, katsottu yllättäen Shieldiä, heh! Parissa viikossa katsottu kohta kuusi tuotantokautta, nyt on just sen memen "omg I need help" fiilikset!

Lohkoperunoita, marinoituja kaslerpihvejä, perunasalaattia, salaattia ja kurkkua

valkosipulikastikkeella, tillidippiä ja ketsuppia! #FOODPORN ♥

Meillä käydään koulussa myös tällä hetkellä partoja läpi - tämmöstä me tehdään koulupäivinä:

Ostin myös tämmöisen ihanuuden keskiviikkona Carlingsista. Kuolasin sitä siihen asti, kunnes aloin menettää järkeni ja päätin, että nyt se on pakko saada! Kesällä osaan niin kuvitella itseni tuon lisäksi ison mustan lierihatun, minihameen, topin, polvisukat ja jotkut kivat pienet korkkarit. Yayayay, tulis jo se kesä!

Carlings.com/

Mulla on myös muutamia projekteja auki itselleni, yksi liittyy kuvailuihin ja yksi DIY-juttuihin. Vielä en pääse kumpaakaan toteuttamaan syistä perkele ja halvattu, mutta toivottavasti viimeistään kesään mennessä. En valitettavasti halua vielä sanoa mitään, mutta laitan kuvia ja muuta infoa, kunhan saan hommat pyörimään. Mun kanssa kärsivällisyys on valttia, hah!

Pakollinen avautuminen vielä tähän loppuun: aiemmin pyytelin paljon anteeksi sitä, jos postailin harvoin tai koska kuvieni laatu on aina samaa kännykkä/instagram bullshittiä. Todellisuudessa en enää jaksa pyytää anteeksi mitään blogiltani. Kirjoitan aina jos/kun inspiraatio iskee ja tykkään niin paljon kuvailla kännykällä + se on kätevä sen sijaan, että raahaisin isompaa kameraani, laittaisin kuvat koneelle, muokkaisin ja sitten lisäisin. Edelleenkin käytän normi kameroita, mutta muuhun kuin naamakuvailuun (tai no siis harvemmin). Joten blogini on kääntynyt tämmöiseen suuntaan, osa tykkää ja osa ei. Onneksi ketään ei velvoiteta lukemaan! Kiitoksia niille, jotka tykkäävät lukea olemattomia raapustuksiani kaikesta huolimatta. :)

♥: Nette Van Raven

Makeup stuff

I know, todella omaperäinen otsikko. Teen nyt tämmöisen pikapostauksen siitä, mitä kaikkea mun meikkipussista löytyy. Osa on sanonut, että mun meikkipussi on todella tyhjä verrattuna naisen normaaliin meikkipussiin, mutta en koe tarpeelliseksi pitää pussissa mitään muuta kuin niitä meikkejä, joita käytän päivittäin. Lisää eyelinereitä, (huonoja) ripsivärejä, meikkipaletteja, pinsettejä jne pidän erillisessä purnukassa. Mutta, tässä meikkipussini sisältöä tippaakaan kaunistelematta.

..Ja bloggauksesta tekee haastavaa, jos on tämmösiä reilu kuukauden ikäisiä pikkukaneja pomppimassa vieressä!

Eilen oli myös mun ja Tommin 2. vuosipäivä. Käytiin Chicosissa syömässä, ajelemassa ja alettiin katsomaan The Shield - Lain varjolla -sarjaa DVD:iltä. Kaksi jaksoa vasta katsottu, mutta mielenkiintoiselta vaikuttaa! Ja en voi väittää, etteikö sillä olisi ollut osaa tai arpaa, että Kurt Sutter on ollut mukana tekemässä tota ja suurinosanäyttelijöistä on myös ollut Sonsseissa.. Hehe.

Nyt menen Nummelaan viettämään aikaa vähän pikkuveikan kanssa, ja huomenna se tulee viettämään Helsinki-päivää mun kanssa, joten en postaile ainakaan pariin kolmeen päivään. Pus!

♥: Nette Van Raven

Raven

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Noniin, nyt on blogi saanut kerrakseen muutosta, Vielä on muutama silaus jäljellä ja töttöröö, blogini on valmis avattavaksi. Tämä päivä tuntui kuitenkin otolliselta bloggaamiselle, koska a) olen yksin kotona b) alan olla parempaan päin flunssan/ien kivun kanssa c) aurinkoaurinkoaurinko! Olen niin kaivannut tuota keltaista pallukkaa taivaalla. Voisko nyt alkaa virallisesti se kevät, voisko?

Jokatapauksessa uuden blogin avaaminen tarvitsee myös uusia kuvia! Ja niitähän oon tänään räpsiny. Ekaksi tein pelkän pohjameikin ja punaiset huulet, koska laiskotti, mutta sitten tein maailman nopeimman ja sottaisimman +5minuutin meikin, jotta näyttäisin vähemmän sairaalta ja kuolleelta.

Oon siltikin sitä mieltä, että pitkästä aikaa onnistuin mielestäni Instagram-kuvassa hyvin.

Harmi, ettei uusi takki ja paita näy hyvin kuvissa. Yritin ottaa ajastimen kanssa meidän rapussa muutamia kuvia, mutta joko ne olivat liian valottuneita, sumuisia tai näytin muuten vaan helvetin oudolta. Yritän vielä keksiä, miten saisin kivoja asukuvia, kun kotona on niin rajoitetusti tilaa. Onneksi pikku hiljaa tulee kesä ja sitä myötä myös loma, jolloin palkkaan Tommin mun personal kuvaajaksi. Älä tule paha kesä, tule hyvä kesä.

Ja blogijutuista: Nimi on nyt tämä (lupaan etten muuta enää!), bloginosoite ei vaihdu (ainakaan vähään aikaan hehehe) ja Necromantic on roskiksen pohjalla. Nette Van Raven on niin paljon kivempi.

Nyt vähän särkylääkettä, kaakaota ja Wicca-kirjaa. Tsau!

♥: Nette Van Raven

Blogiremppa!

Heya! Teen tässä pientä blogiremonttia (vaihteeksi), joten teen uutta blogipostausta kuvineen päivineen heti, kun oon saanut tämän valmiiksi. :-)


♥: Nette

Burn It Down

Hups, kerkesi tulla melkein kolmen kuukauden blogitauko! Parempi olla selittelemättä kuten yleensä. Nytkin teen tosin pikaisen postauksen kaikesta, mitä on tapahtunut tämän reilu kahden kuukauden aikana, ennen kuin alan tekemään iltahommeja huomista aamua varten.

Elikkäs, tässä on ollut nyt kaikenlaista! Luonnollisesti koulua ja töitä. Koulussa menee hyvin, ja viime viikolla sain viimeisenkin leikkausnäyttöni suoritettua eli kohta alkaa oikeat, maksavat asiakkaat. Kieltämättä jännittää. Olen myös muutamien kavereiden hiuksia leikellyt kotona ja ostellut pieniä kivoja juttuja koulua varten. Meillä alkoi myös vähän aikaa sitten ensimmäinen ehostuskurssi eli meikkaamista. Meinasin joutua vararikkoon ostaessani monen sadan euron arvoisia siveltimiä ja muita tarvikkeita, mutta ainakin laadun pitäisi olla hyvä! Odotan innolla, että missä vaiheessa päästään kunnolla meikkailemaan. :]

Muuten olen nähnyt ystäviä, sukulaisia, alkanut pitkästä aikaa lukemaan englanniksi kirjoja ja yrittänyt aina vähän sisustaa kotia uudelleen. En edes muista, milloin viimeksi olen avannut tietokoneen, apua! Se pieni aika, mitä jää koulun ja töiden jälkeen haluan käyttää rakkaiden kanssa oleskeluun ja vanhoihin harrastuksiini, kuten tarinan kirjoittamiseen paperille ja piirtämiselle. Alan uhkaavasti mummoutua.

Harmittaa, etten aiemmin ole päässyt tekemään varsinaista Halloween-postausta. Halloweenhan on meidän perheessä ollut todella iso juhla jo 15. vuoden ajan, about samaa luokkaa kuin jouluaatto. Rakas pöytäkoneeni ei jostain syystä halua löytää iPhoneani ja kanit jyrsi yllätykseksi kannettavan johdon poikki, joten en ole päässyt laittamaan minnekkään muualle kuvia, paitsi Instagrammiin (ja sinnekkin muutamia). Olin siis tosiaan niin torvelo, etten muistanut ottaa kameraani mukaan Halloweeniksi. Vaikka ilta ei mennyt ihan niin kivasti kuin yleensä, niin ainakin minulla, Tommi ja pikkuveljelläni oli todella mukavaa! Tänä vuonna esitin siis Kuollutta Leskeä - ja pakko kyllä myöntää, että nuo piilarit oli ihan vimpan päälle!

Ainiin, tukkakin muuttui turkoosiin, siniseen ja tummansiniseen. Thänk juu Manic Panic!

Ainiin, meikällä kävi myös mäihä, sillä eräs vaatemerkki USAsta löysi Instagram-kuvani, pyysi laittamaan hakemusta heille "sponsorimalliksi" ja tittidii, minut valittiin! Se oli iloinen hetki se. Ensi vuoden puolella saan itselleni törkeen siistejä vaatteita kuvattavaksi ja mainostettavaksi. :] Olen ehkä hieman innoissani!

♥: Necromantic

"Blondes have more fun"

On tää blogin päivittäminen saanu aika paljon damagee, kun koulu alkoi. Rehellisesti sanottuna olen ollut kiireinen ja väsynyt, koska en ole tottunut, että pitää olla 4-5 päivää viikossa 8-16 koulussa ja duunissa vielä 2-4 kertaa viikossa; yleensä vielä iltavuoroissa, jotka loppuvat vasta 23.30, ja kerkeän nukkua öisin sen 3-5h. Vähän alkaa tää väsymys tappamaan, mutta minkäs teet. Eiköhän tää tästä tasotu, kun pääsee jonkinlaiseen rytmiin. Tällä hetkellä koneen avaaminenkin on ollut uus urheilusaavutus, oon koko ajan ihan poikki. Huomenna on koko viikon ainoa vapaapäivä ja seuraavan kerran ensi viikon viikonloppuna, jolloin ollaankin Virkkalan perämetikössä serkkubileissä. Mikä tarkoittaakin siis sitä, että huomenna aion tehokkaasti vaan nukkua koko päivän! Aamen.

Hei, oon oppinu tykkäämään vähemmästäkin meikistä itselläni! Edistystä. ☻

Nyt jos saa voisin vähän kouluhypettää. Ensimmäistä kertaa ikinä oikeasti nautin  koulunkäynnistä. Kyllä, juuri minä. Porukatkin on järkyttyneitä tästä. Todistaa siis, että taitaa oikeasti olla juuri mun ala. Pääsen fyysisesti tekemään koko ajan asioita, jotka kiinnostavat/joista tykkään sen sijaan, että olisin naama kirjassa tenttaamassa kokeisiin. Joo, ei mun juttu sitten ollenkaan. Ollaan tehty erilaisia fööni- ja lettikampauksia sekä leikattu tasanen/kerrostettu malli. Muutama näyttökin on jo ollut ja menneet hyvällä arvosanalla läpi. Oon yrittänyt saada palkoista aina vähän ostettua itelleni jotain tarvikkeita kotiinkin, esimerkiksi oman leikkauskapan, harjoja/kampoja, nipsuja, isoja lakkapulloja.. Ja kouluun tietenkin pikku hiljaa lisää tavaroita, esimerkiksi synttärirahoillani ostin aiemmin todella nätin salkun kampaamotavaroilleni! Moni kaverikin on sanonut, että lähtisi tälle alalle vain, jotta saisi kaikki nuo ihanat kamppeet. :-D Haha!

Ja koska en ole blogissa vielä kerinnyt mainitsemaankaan niin aloitin sunnuntaina 21.9 blondaamaan hiuksiani! Lupasin itselleni, etten alota taas blondausrumbaa (hiukset kerinneet juuri palautua hyvään kuntoonsa), mutta katseltuani ihania shokkiväritukkia luovutin, ja ostin värinpoiston, jonka itseasiassa Tommi tunki päähäni. Paljon paremmin levittyi ja valeensi kuin yleensä, olen erittäin tyytyväinen! Odotin paljon huonompaa lopputulosta, mutta tämmöisenäkin ovat mielestäni nätit. Yritän tällä kertaa olla kärsivällinen hiusparkojeni takia, ja tavoite on 1-2kk välein blondata aina lisää, mieluiten hellävarasemmilla tavoilla, kuten vaalennuspesulla jne. Ajattelin tehdä myöhemmin vielä isomman ja virallisemman postauksen matkastani mustasta blondiin. Sellaiset vinkit olisi varmasti kaikille tervetulleita, vai mitä mieltä olette?

Silmät ei enää pysy auki, buu. Hyviä unia, puspus. ♥

♥: Necromantic

Long time no see

Hei rakkaat lukijat. ♥ Monet ovat saattaneet ihmetellä lähes kuukauden kestänyttä blogitaukoani. Ei ole mitään dramaattista syytä; olen vain keskittynyt kouluun ja käynyt töissä. Tämän viikon alussa tulin tosin kipeäksi ja makasin kuumehouruissa kotona enkä jaksanut avata tietokonetta. Katselin vaan vanhoja lempi sarjoja Pleikkarilla. Torstaina saapui Sons of Anarchyn 6. tuotantokausi ja ollaankin töllätty sitä lähes taukoamatta miehen kanssa, ellei lasketa eilistä Stars Showta Peacock-teatterissa Linnanmäellä. Oli muuten huikea show, suosittelen kaiken ikäisille!

Päivän ajatus: Olen myös viime aikoina saanut pieniä ahdistuskohtauksia älypuhelimista. Ei siis mitään outoa tai vakavaa, vaan lähinnä kelaillut, miten paljon ihmiset käyttävät aikaansa kännyköitä näpräillen sen sijaan, että oikeasti keskustelisi näiden ihmisten kanssa. Voin myöntää sen myös omalta kohdaltani. Aamulla, kun herään katson ensimmäiseksi kännykkääni. Tekstailen hyvät huomenet miehen kanssa, katson Facebookin, Instagramin ja Bloggerin. Kun teen lähtöä kotoa laitan seuraavaksi musiikit soimaan puhelimesta. Odottaessani metroa/metrossa selailen taas lisää Facebookkia/Instagrammia/tekstailen Whatsapissa. Seuraavaksi odottelen bussia - selaan taas kännykkää samalla, kun poltan tupakan. Bussissa voi taas selailla lisää. Koulussa/töissä vaihdettuani vaatteet odottelen opettajaa, ja taas selailen kännykkää. Tauoilla taas näprään lisää, kun ei jutella kavereiden kanssa. Ja taas koulun/töiden jälkeen. Ja lista vaan jatkuu. Näprään siis lähes aina, kun tulee pienikin tauko. Yleensä tylsyys laukaisee sen näpräilemisen. Ja kenellä ei olisi tylsiä hetkiä päivän aikana, esimerkiksi odottaessa? Istuessani eilen Peacockin vieressä olevalla tupakkapaikalla viereeni istui vanhempi pariskunta, jotka juttelivat ekana iloisesti toisilleen heitellen läppää, kunnes pistivät tupakaksi ja molemmat alkoivat selata puhelimia. Kumpikaan ei puhunut toisillensa sanaakaan ainakaan 10 minuuttiin - silmät katsoivat vaan näyttöä päin. Se ajatus, että vuosien päästä kaikista pariskunnista tulisi sellaisia, jotka vaan näpräävät puhelimiaan, vaikka oikeaa ihmiskontaktia saisi vierestä, alkoi ahdistamaan. Vähän niin kuin about vuosi sitten, kun angstasin siitä, kuinka ärsyttää nähdä kavereita, jotka taukoamatta näpräävät puhelimiaan, kun ollaan hengailemassa jossain. Helvetin epäkohteliasta. Olen yrittänyt minimoida jatkuvaa puhelimen/muun tekniikan näpräilyä ja koulun ja töiden lisäksi nähdä enemmän kavereita sekä tehdä luovia asioita, kuten kirjoittaa tarinoita vihkoihin, maalata/piirtää ja tehdä leikekirjaani. En sano, että kaikkien pitäisi muuttua amisheiksi, mutta joskus tämä kehityksen ja tekniikan määrä, joka helpottaa elämäämme myös tekee muille asioille hallaa, kuten ihmissuhteille. Phuh. Nyt lopetan.

Tällä hetkellä haaveilen viini-illasta jonkun hyvän ystävän kanssa, hyvästä italialaisesta ruoasta, Polaroid-kamerasta ja omasta vauvahauvelista, jonka kanssa voisi käydä pitkillä kävelyillä pitkin Helsinkiä. Kun illat alkavat pimetä enemmän voi käyttää tuoksukynttilöitä. Se on ainoa positiivinen asia itselleni koko syksyssä. Syksyllä kaikki yleensä alkaa masentamaan ja ahdistamaan (ehkä siksi nyt erityisesti tuo älypuhelinjuttukin), mutta kynttilät piristävät omaa fiilistä mielettömästi. Saa sellaisen ihanan rauhallisen olon. Ainiin, alotin myös operaatio kulmakarvan kasvatuksen pari kolme viikkoa takaperin. Ollut aika hirveää olla rehottavilla kulmakarvoilla, kun normaalisti tottunut ohueeseen malliin, jota voi muunnella oman mielensä mukaan. Kun ne tästä vielä vähän kasvavat, pääsen muotoilemaan ja värjäämään ne omaa silmää miellyttäviksi. Se on muuten hirmu kiva juttu! Ja hei, muistittehan tekin osallistua #kutsumua haasteeseen?

Ps. Miksi Blogger vamuilee? Tää on tämmönen vanha ja outo eikä anna mun laittaa tekstiä seuraavalle riville. :( Nyyh.

School stuff & b-day party

Heya! Hiljaista ollut täällä päin. Olen opiskellut hirveällä innolla ja käynyt samaan aikaan töissä - tällä viikolla on yhteensä neljä vuoroa. Aika rankkaahan tämä on, mutta vähennän töitä aina sen mukaan, jos alkaa tuntua liian raskaalta. Toistaseks kaikki on okei!

Ajattelinkin, että teen nyt vähän postausta koulukuulumisistani, koska niistä on kyselty minulta FB:n ja sähköpostin kautta! Reilu kahden viikon perusteella ei ole paljoa kerrottavaa, mutta edes jotakin.

Tosiaan koulu on alkanut mukavasti ja olen kerennyt oppia jo paljon uutta. Lähtökohtani oli, etten osaa tehdä melkein mitään  kampauksia - edes ranskalaista lettiä. Kyllä, sad but true. Ollaan lähdetty ihan perus jutuista liikkeelle, kuten tavallisesta letistä, ranskalaisesta letistä, kampausrullien laitosta, hiusten pesusta ja föönaamisesta. Viimeset pari päivää ollaan harjoteltu föönikampauksia ja ohimennen näytettiin, miten tehdään pitsiletti. Kahteen viikkoon on mahtunut yllättävän paljon teoriaa! Koulussani tällä hetkellä on parasta muutama mielettömän ihana koulukaveri ja fyysinen työ - en osaa nähdä itseäni toimistorottana tai koulun penkillä istumassa ja kotona lukemassa tentteihin. Parturi-kampaajan koulu vaikuttaa juuri täydelliseltä minunlaiselleni, luovalle ihmisille.

Tässä on muutamia koevedoksia viime päivinä tehdyistä töistä.

Ainiin! Synttäribileet meni ihan mielettömän mukavasti. Väännettiin Tommin kanssa pastasalaatti ja minipizzoja, ja tarjoiltiin vielä patonkia valkosipulilevitteen kanssa sekä sipsejä ja popparia. Kaikilla oli hauskaa ja saatiin muutamia kivoja kuviakin todisteeksi. Minä, joka en siis nykyään juo about ikinä vedin tyhjään vatsaan kaikkea sekasin ja hupsista, olinkin loppuyön vessanpöntön ääressä. :D Shame! Alkoholiin päin voi taas katsoa seuraavan kerran pikkujouluissa, jos silloinkaan.

Hyvää viikonloppua kaikille ihanille! ♥

♥: Necromantic