Heya kaikille vanhoille sekä uusille lukijoilleni. Äsh, en tiedä oikein, miten uusi blogi pitäisi alottaa.. Lähdetään vaikkapa siitä liikkeelle, että moi, nimeni on
Nette, mutta netissä kuljen nimellä
Necromantic. Kyseinen nick tulee itseasiassa eräästä paidasta, jonka löysin kerran underground-liikkeestä. Etsin pitkään nimimerkkiä, joka kuulostaisi mahdollisimman paljon oikealta nimeltäni. Otin selvää, mitä
nekromantia pitää sisällään ja siitä se ajatus sitten lähti. Niille, jotka eivät tiedä suosittelen näitä kahta linkkiä:
Necromancy &
Nekromantia.
Moni tietääkin, että kirjoitin pitkään (yli neljä vuotta) blogia
Necromantic's World. Alunperin blogi oli itseasiassa nimillä
Netteblogi ja
Nette's Mysterial World. Aloitin blogin kumminkin nuorena, joten fiilikset nimestä ja ulkoasusta vaihtuivat alinomaa.
Miksi lopetin? Koska ajan myötä alkoi ahdistamaan vanhat postaukset. Mielipiteet, ulkonäköni, tulevaisuuden suunnitelmani, läheiseni ja oikeastaan kaikki muuttuivat pikku hiljaa ympärilläni enkä meinannut enää itsekkään uskoa, että olen se sama ihminen, joka puhui neljä vuotta taaksepäin. Olen kokenut muuttuvani niin monen asian suhteen, että päätin aloittaa blogini kuten elämänikin;
täysin puhtaalta pöydältä.
Miksi blogini muuttui tatuointien suuntaan? No, minäpäs olen alkanut tatuoimaan! En tietenkään virallisesti missään liikkessä tms, mutta monta vuotta mietittyäni asiaa otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja tilasin itselleni kunnon tatuointipaketin. Ainoa, joka tiesi pitkään aikeistani oli isäni, mutta hänellekkin tuli yllätyksenä, kun soitin "hei, tilasin muuten itelleni tatskakamat!" Äidille se oli melkoinen järkytys, koska "pelottaa" ja "huolestuttaa". No, äiteet on äitejä. Todella hyvin tähän on muuten suhtauduttu. Aloitin tatuointi-aiheisilla kirjoilla, jatkoin videoilla ja eräs tatuoijaystäväni on näyttänyt minulle muutamia hyviä kikkoja. Hitaasti, mutta varmasti. Harjoitusnahoilla ja hedelmillä aloittelen, pikku hiljaa siirryn itseeni, poikaystävääni sekä muutamiin kavereihin, jotka ovat ilmoittautuneet uhreiksi. Syksyllä 2014 aloitan parturi-kampaajakoulun lisäksi aikuisten kuvataidekoulun, erikoistuen piirtämiseen. Piirsin aikoinaan hyviäkin kuvia, mutta kiireen ja muun hössötyksen takia se jäi taka-alalle yllättävän pitkäksi aikaa. Pitkästä aikaa on motivaatiota jatkaa rakasta harrastustani. Ja vaikkei tästä ikinä tulisi ammattia niin ainakin pirun hyvä kokemus elämässä!
Se, mikä muuttuu kovasti vanhan ja nykyisen blogini suhteen on
yksityisyys. Totta kai tulen kertomaan, mitä kaikkea kivaa olen tehnyt avomieheni, perheeni sekä ystävieni kanssa, mutta yleisesti keskityn enemmän tatuointeihin ja muihin kiinnostuksen kohteisiini. Hius-/meikkausjuttuja on aina tiedossa sekä sisustamista, uusia ostoksia ja niin edelleen. Vähemmän henkilökohtaisuuksia, rageemista sekä menneisyyttä - enemmän positiivista energiaa, elämän muutoksia, pinnallisuutta sekä rakkaan harrastuksen kanssa kehittymistä. En halua, että blogini menee enää siihen, etten yksinkertaisesti
jaksa toteuttaa keidenkään toiveita tai postauksia joita olen luvannut, arvonnat kusevat ja muutenkin bloggaaminen tuntuu pakkopullalta. Aloitin aikoinaan kirjoittamisen tänne siksi, että saan hetkeksi heitettyä aivot narikkaan arjen paskasta - jonkin sortin terapiaa, jos niin voi sanoa.
Necromantic's Tattoo Chronicles tulee sisältämään paljon asiallista tekstiä, parempia kuvia ja ennen kaikkea kannustusta ihmisiä tekemään sitä, mitä oikeasti rakastaa. Blogiani lukiessa haluan
teidän, rakkaiden lukijoideni heittävän aivot hetkeksi narikkaan, unohtamaan työt, koulut ja muut arjen paineet, ja keskittyvän ainoastaan kirjoitukseni sanomaan. Haluan rohkaista ja opastaa kaikkia vähänkin tatuoinneista kiinnostuneita, että
hei, olet upea, voit tehdä mitä ikinä haluat. Haluan tästä kaikille leppoisaa luettavaa. Enää pitäisi vaan laittaa sanat teoiksi, haha. No, pikku hiljaa tämäkin blogi pääsee jaloilleen! Toivon saavani paljon asiallista kommenttia, risuja sekä ruusuja. En aseta blogilleni mitään ikärajaa (vaikka joskus on tuntunut suotavalta), koska tiedän monia kypsiä alaikäisiä ja taas vastapainoksi monia erittäin epäkypsiä aikuisia. Sanotaan siis näin, että blogiani on tervetullut lukemaan ja kommentoimaan kaikki, joilla on oikea asenne - ei ota asioita liian vakavasti ja osaa ilmaista mielipiteensä asiallisesti.
I live my life with no shame.
Ja asia, mitä ette koskaan pysty minussa muuttamaan:
FUCKIN' ROCK ATTITUDE. Olen sama rock-tyttö, joka rakastaa synkkyyttä, metallia/rock-musiikkia, Harley-Davidsonia, mustia vaatteita, pääkalloja ja niittejä. Pvc-vaatteet ovat pikku hiljaa menneet historiaan ja tilalle on tullut kaikkea uutta rentoa, mutta upeaa vaatetusta. Paljon esiteltävää siis olisi!
Ennen kuin paljastan kaiken, mitä blogissani tulee olemaan (ja manaan kiinnostusta ja jaksamistani) niin ei muuta kuin hopotihoi,
c ya later! Päivittelen blogiani pikku hiljaa, kun saan rohkeutta lopetettua vanhani.
♥: Necromantic
