Long time no see

14.9.2014

Hei rakkaat lukijat. ♥ Monet ovat saattaneet ihmetellä lähes kuukauden kestänyttä blogitaukoani. Ei ole mitään dramaattista syytä; olen vain keskittynyt kouluun ja käynyt töissä. Tämän viikon alussa tulin tosin kipeäksi ja makasin kuumehouruissa kotona enkä jaksanut avata tietokonetta. Katselin vaan vanhoja lempi sarjoja Pleikkarilla. Torstaina saapui Sons of Anarchyn 6. tuotantokausi ja ollaankin töllätty sitä lähes taukoamatta miehen kanssa, ellei lasketa eilistä Stars Showta Peacock-teatterissa Linnanmäellä. Oli muuten huikea show, suosittelen kaiken ikäisille!
Päivän ajatus: Olen myös viime aikoina saanut pieniä ahdistuskohtauksia älypuhelimista. Ei siis mitään outoa tai vakavaa, vaan lähinnä kelaillut, miten paljon ihmiset käyttävät aikaansa kännyköitä näpräillen sen sijaan, että oikeasti keskustelisi näiden ihmisten kanssa. Voin myöntää sen myös omalta kohdaltani. Aamulla, kun herään katson ensimmäiseksi kännykkääni. Tekstailen hyvät huomenet miehen kanssa, katson Facebookin, Instagramin ja Bloggerin. Kun teen lähtöä kotoa laitan seuraavaksi musiikit soimaan puhelimesta. Odottaessani metroa/metrossa selailen taas lisää Facebookkia/Instagrammia/tekstailen Whatsapissa. Seuraavaksi odottelen bussia - selaan taas kännykkää samalla, kun poltan tupakan. Bussissa voi taas selailla lisää. Koulussa/töissä vaihdettuani vaatteet odottelen opettajaa, ja taas selailen kännykkää. Tauoilla taas näprään lisää, kun ei jutella kavereiden kanssa. Ja taas koulun/töiden jälkeen. Ja lista vaan jatkuu. Näprään siis lähes aina, kun tulee pienikin tauko. Yleensä tylsyys laukaisee sen näpräilemisen. Ja kenellä ei olisi tylsiä hetkiä päivän aikana, esimerkiksi odottaessa? Istuessani eilen Peacockin vieressä olevalla tupakkapaikalla viereeni istui vanhempi pariskunta, jotka juttelivat ekana iloisesti toisilleen heitellen läppää, kunnes pistivät tupakaksi ja molemmat alkoivat selata puhelimia. Kumpikaan ei puhunut toisillensa sanaakaan ainakaan 10 minuuttiin - silmät katsoivat vaan näyttöä päin. Se ajatus, että vuosien päästä kaikista pariskunnista tulisi sellaisia, jotka vaan näpräävät puhelimiaan, vaikka oikeaa ihmiskontaktia saisi vierestä, alkoi ahdistamaan. Vähän niin kuin about vuosi sitten, kun angstasin siitä, kuinka ärsyttää nähdä kavereita, jotka taukoamatta näpräävät puhelimiaan, kun ollaan hengailemassa jossain. Helvetin epäkohteliasta. Olen yrittänyt minimoida jatkuvaa puhelimen/muun tekniikan näpräilyä ja koulun ja töiden lisäksi nähdä enemmän kavereita sekä tehdä luovia asioita, kuten kirjoittaa tarinoita vihkoihin, maalata/piirtää ja tehdä leikekirjaani. En sano, että kaikkien pitäisi muuttua amisheiksi, mutta joskus tämä kehityksen ja tekniikan määrä, joka helpottaa elämäämme myös tekee muille asioille hallaa, kuten ihmissuhteille. Phuh. Nyt lopetan.
Tällä hetkellä haaveilen viini-illasta jonkun hyvän ystävän kanssa, hyvästä italialaisesta ruoasta, Polaroid-kamerasta ja omasta vauvahauvelista, jonka kanssa voisi käydä pitkillä kävelyillä pitkin Helsinkiä. Kun illat alkavat pimetä enemmän voi käyttää tuoksukynttilöitä. Se on ainoa positiivinen asia itselleni koko syksyssä. Syksyllä kaikki yleensä alkaa masentamaan ja ahdistamaan (ehkä siksi nyt erityisesti tuo älypuhelinjuttukin), mutta kynttilät piristävät omaa fiilistä mielettömästi. Saa sellaisen ihanan rauhallisen olon. Ainiin, alotin myös operaatio kulmakarvan kasvatuksen pari kolme viikkoa takaperin. Ollut aika hirveää olla rehottavilla kulmakarvoilla, kun normaalisti tottunut ohueeseen malliin, jota voi muunnella oman mielensä mukaan. Kun ne tästä vielä vähän kasvavat, pääsen muotoilemaan ja värjäämään ne omaa silmää miellyttäviksi. Se on muuten hirmu kiva juttu! Ja hei, muistittehan tekin osallistua #kutsumua haasteeseen?
Ps. Miksi Blogger vamuilee? Tää on tämmönen vanha ja outo eikä anna mun laittaa tekstiä seuraavalle riville. :( Nyyh.
  1. Tuota älypuhelinhommaa kummastelen minäkin.. Yritän jatkuvasti ihan tietoisesti välttää moista näpräämistä saati selailua seurassa, mikä on kyllä älyttömän epäkohteliasta ja törkeää, varsinkin kun nään kavereitani nykyään todella harvoin. Muistan kun alkuun manasin kosketusnäyttöhommat alimpaan helvettiin, mut niin sitä on itsekin vaan joutunut toteamaan, et kyllähän ne arjessa toki auttaa ja on mahtavaa, kun samasta laitteesta voi kuunnella musatkin. Kunhan ihmiset vain muistais, ettei se älypuhelin korvaa kaikkea yhteydenpitoa eikä mistään jää paitsi, vaikkei selais ihan koko ajan. :D Hoidan turhat surffailut muutenkin mieluummin rauhassa mukavasti kotikoneella isommalla näytöllä ilman et dösän vieruskaveri kyylää joka juttua mitä luen.. Saan muutenkin liikennevälineissä lukemisesta matkapahoinvointia. :DD PS. Hieno tukka tossa tokassa kuvassa, liila sopii! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oon itekki nyt yrittäny hallita tota jatkuvaa näpräilyä, ja varsinkin kaverien seurassa vastaan vaan ns. tärkeisiin puheluihin ja sanon, jos pitää nopeasti vastata johonkin viestiin. Yrittänyt tehdä kaikkea luovaa ja muuta kivaa sen sijaan, että makaa vaan sohvalla päivät pitkät kännykkä kädessä. Lankapuhelimet takasin! :D Ja sama ton matkapahoinvoinnin kanssa, siks kattelen yleensä ulos ikkunasta samalla, kun kuuntelen musiikkia ja ajattelen kivoja juttuja! Ja hei kiitos. n__n

      Poista
  2. Mäki aina ennen luin vaa puhelimesta juttuja kaikki metro- ja bussimatkat, nykyään luen kirjaa ! :) Paljon kivempaa ja menee matkatki aika nopeasti. Kiva ku postailit vihdoin <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukisin jos pystyisin. :D Pidän nykyään metro-/bussihetkeä mun ajatushetkenä, jolloin voi kelailla maailmanmenoa hetken yksikseen. Ja whii, tietenkin! ♥

      Poista
  3. Argh kirjotin pitkän kommentin mun ÄLYPUHELIMELLA ja se vaan katosi! xD Uus yritys.

    Mutta joo, asiaa! Itse sain just ensimmäisen älypuhelimeni, ja vannoin ettei musta tule sellaista kännykkäzombia, kun kaikki suomalaiset, joita näkee julkisissa, koulussa, kaduilla, baareissa, kaveripiireissä.
    No, ei se niin helppoa ollutkaan - mulle on jo huomautettu pariin otteeseen että nyt se kännykkä pois :p Sitten hävettää ihan sikana, mutta sitä ei oikeasti itse huomaa, kun sen Sampan onkin jo kaivanut esille ja aloittanut se näperryksen. Se valinta on tehtävä tietoisesti ja koko ajan, että nyt mä seurustelen näiden ihmisten kanssa enkä tän laitteen. Niin koukuttavaa se on.
    Aion myös itse olla ihmiskännykkäperse ja huomautella tästä muille, koska en halua että mun kaveripiiristä tulee just semmonen puhelinrinki... mikä on osittain jo tapahtunut x_x

    Mietin että miten pitkälle tämä juttu VOI mennä vielä. Kuinka pahasti me kaikki mobilisoidutaan ja vieraannutaan toisistamme?

    Ps. tuo tummempi/kirkkaampi huulipuna sopii sulle ihan älyhyvin, käytä ihmeessä enemmän ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, yllatuus! :D

      Mä vannoin kanssa ja taistelin pitkään normi puhelimen kanssa, kunnes pakko sanoi, että nyt on hankittava älypuhelimen. Tykkään, että voin hetkessä katsoa Facen, Instan, blogin, sähköpostin, reittioppaan (mitä käytän joka päivä) jne, mutta nimenomaan se zombius, millanen mustakin tuntu jossain vaiheessa tulevan alko ahdistaa. Siks viikonloppusinkin jätän kännykän äänettömälle jonnekkin nurkkaan, että voin rauhassa lukea, kirjoittaa, katsoa leffaa jne. :-) Ja toi puhelinrinkeys on yks asia mikä mua kans pelottaa, koska monesti tosi hyvien kavereiden kanssa ollaan juteltu jotain henkeviä, ns. raskaampia juttuja ja pahimpaan mahdolliseen hetkeen toinen alkaa selaamaan esim. Facea. Tulee semmonen kiittimoi-fiilis!

      Noita samoja juttuja oon kans miettiny, et millasta sitten on, kun omia lapsia jne. Korvaako ne ihanat lelut, barbit, pikkuautot jne puhelimilla? :( Vähän saattais tulla itku ja harmi. Parempi olla miettimättä nyt enempää ennen kuin alkaa taas ahdistamaan!

      Ja voi, kiitos paljon. :') Voisin pitääkkin! ♥

      Poista
  4. eikö toi ''lihonut'' oo siis vaan asia mikä pitää paikkaansa? siis tarkotan että taisit viime blogissa mainita että oot lihonu, mutta eihän se ole mikään paha asia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä NIIN arvasin et joku ano tulee angstaamaan tosta. :D tuon voi esittää eri tavoilla, esim. "Oot kyl vähän lihonnu yläasteajoilta" tai "hyi vittu oot lihonu". Mun mielestä painosta huomauttelu on epäkohteliasta siinä missä muutkin ulkonäkönegat. Oon ite kuullu tän lihoomisjutun muiden loukkausten yhteydessä. Siks heittomerkit. :)

      Poista
    2. joo sori mun ''angstaaminen'' kun kysyin.

      Poista
    3. Hei, ei munkaan heittoja kannata aina ottaa niin vakavasti. :)

      Poista
  5. oot kyllä todella kaunis! :) Ja noi lasit sopii sulle super hyvin :3!

    Ps. mun blogissa starttas just kynsipaketti arvonta, joten jos kysipaketti kiinnostaa niin käy ihmeessä osallistumassa tai ees vaikka kurkkaamassa :)!
    fashionsituation.blogspot.com ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihana! ♥

      Ja hei, minäpä käyn. :-)

      Poista
  6. https://www.youtube.com/watch?v=Tlxjng8h3Tc ja https://www.youtube.com/watch?v=Z7dLU6fk9QY tässä on kaksi tosi hyvää esimerkkiä tuota sun kännykkäjutusta.. onhan se kyllä aika hurjaa että tälläseks tää maailma on menny...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En pysty nyt kännykällä katsomaan noita linkkejä, mutta joo.

      Poista

Vain asialliset kommentit julkaistaan! Kiitos. ♥