Burn It Down

Hups, kerkesi tulla melkein kolmen kuukauden blogitauko! Parempi olla selittelemättä kuten yleensä. Nytkin teen tosin pikaisen postauksen kaikesta, mitä on tapahtunut tämän reilu kahden kuukauden aikana, ennen kuin alan tekemään iltahommeja huomista aamua varten.

Elikkäs, tässä on ollut nyt kaikenlaista! Luonnollisesti koulua ja töitä. Koulussa menee hyvin, ja viime viikolla sain viimeisenkin leikkausnäyttöni suoritettua eli kohta alkaa oikeat, maksavat asiakkaat. Kieltämättä jännittää. Olen myös muutamien kavereiden hiuksia leikellyt kotona ja ostellut pieniä kivoja juttuja koulua varten. Meillä alkoi myös vähän aikaa sitten ensimmäinen ehostuskurssi eli meikkaamista. Meinasin joutua vararikkoon ostaessani monen sadan euron arvoisia siveltimiä ja muita tarvikkeita, mutta ainakin laadun pitäisi olla hyvä! Odotan innolla, että missä vaiheessa päästään kunnolla meikkailemaan. :]

Muuten olen nähnyt ystäviä, sukulaisia, alkanut pitkästä aikaa lukemaan englanniksi kirjoja ja yrittänyt aina vähän sisustaa kotia uudelleen. En edes muista, milloin viimeksi olen avannut tietokoneen, apua! Se pieni aika, mitä jää koulun ja töiden jälkeen haluan käyttää rakkaiden kanssa oleskeluun ja vanhoihin harrastuksiini, kuten tarinan kirjoittamiseen paperille ja piirtämiselle. Alan uhkaavasti mummoutua.

Harmittaa, etten aiemmin ole päässyt tekemään varsinaista Halloween-postausta. Halloweenhan on meidän perheessä ollut todella iso juhla jo 15. vuoden ajan, about samaa luokkaa kuin jouluaatto. Rakas pöytäkoneeni ei jostain syystä halua löytää iPhoneani ja kanit jyrsi yllätykseksi kannettavan johdon poikki, joten en ole päässyt laittamaan minnekkään muualle kuvia, paitsi Instagrammiin (ja sinnekkin muutamia). Olin siis tosiaan niin torvelo, etten muistanut ottaa kameraani mukaan Halloweeniksi. Vaikka ilta ei mennyt ihan niin kivasti kuin yleensä, niin ainakin minulla, Tommi ja pikkuveljelläni oli todella mukavaa! Tänä vuonna esitin siis Kuollutta Leskeä - ja pakko kyllä myöntää, että nuo piilarit oli ihan vimpan päälle!

Ainiin, tukkakin muuttui turkoosiin, siniseen ja tummansiniseen. Thänk juu Manic Panic!

Ainiin, meikällä kävi myös mäihä, sillä eräs vaatemerkki USAsta löysi Instagram-kuvani, pyysi laittamaan hakemusta heille "sponsorimalliksi" ja tittidii, minut valittiin! Se oli iloinen hetki se. Ensi vuoden puolella saan itselleni törkeen siistejä vaatteita kuvattavaksi ja mainostettavaksi. :] Olen ehkä hieman innoissani!

♥: Necromantic