I'm burning gas until I feel alright

2.2.2014

Heya! Nyt on hyvä aika tehdä vuoden 2014 helmikuun ensimmäinen postaus. Tälläkään kertaa ei ole mitään ihmeellistä asiaa, kunhan jaarittelen ajatuksiani. Ensinnäkin olen todella iloinen siitä, että sain myytyä kirpparilla lähes sadan euron edestä tavaraa! Vielä pari turhaa pussillista jäi yli, mutta enköhän pääse niistäkin eroon ennemmin tai myöhemmin. Kiitos kumminkin kaikille, jotka kävivät sponssaamassa meidän matkailuja. ^_^ Oli erittäin mukava yllätys!

Olen ollut viime aikoina kaikkea muuta paitsi oma itteni. Syksy-talvi on mulle tunnetusti rankkaa aikaa, mutta nyt väsymys ja saamattomuus ovat vieneet pahasti voiton. En jaksaisi siivota enkä tehdä oikeastaan.. mitään. Normaalisti olen tehnyt viisi päivää viikosta töitä, mutta nyt sekin on vähentynyt neljään. Nyt on tietenkin kausi, jolloin töitä ei ole yhtä paljon kuin ennen, mutta voisin yrittää ottaa vaikkapa muista yksiköistä vuoroja. Mutta ei, en yksinkertaisesti jaksa. Olisi niin hyvä, jos olis duuni, mitä voisi tehdä kotoa käsin, vaikka sitten plussaduunina. Tuo edestakas ravaaminen julkisilla ruuhka-aikaan alkaa viedä pahasti veronsa. Noh, onneksi lomaan on jäljellä enää alle kaksi viikkoa. Sen reilu viikon aikana jos sais tehtyä jotakin kivaa ja hälvennettyä tätä stressiä. Uudet duunitkaan ei tekisi pahaa, koska nyt tuntuu siltä, kuin eläisi koko ajan kädestä suuhun. Siltä se on oikeastaan koko ajan tuntunut, kun olen asunnut omillani. Se alkaa olla henkisesti raskasta. No, toivottavasti huomenna on parempi päivä. Tänään olen jotenkin kaikkialla muualla kuin missä pitäisi, pääni sisällä siis. Haaveilen kouluun pääsystä, matkustelusta, omasta westiestä, uusista tatuoinneista, uusista vaatteista, kesästä ja muuttamisesta ulkomaille. Tää suomi alkaa vaan niin pahasti tympimään. Ja tää arki, josta normaalisti pidän.


Haaveeni Los Angelesista kasvavat joka päivä vaan enemmän. Olen jo monta kuukautta lähes päivittäin lukenut jotain USAan liittyviä faktoja niin matkustelemisesta muuttamiseen. Hups. Jos nyt ensin edes vierailisin paikassa, ennen kuin alan vuokraamaan asuntoja ja järkkäämään työpaikkaa, hah! Oon vähän höperö, jos saan joistakin asioista pakkomielteen. Vähän niin kuin sain tuossa hetki sitten kamalan päähänpinttymän tietynlaisesta otsatukasta ja nyt taas en ole niin varma. Välillä pitäisi ehkä hengähtää. Mutta innostuminen on kivaa! Se antaa paljon inspiraatiota ja lievittää arjen harmautta.

En ole myöskään jaksanut ottaa itsestäni mitään uusia kuvia, paitsi Instagrammiin. Helvetti. Hain jopa kameraan patterit, mutta en jaksa, en ihan oikeasti jaksa. Haluaisin vaan nukkua seuraavat puoli vuotta. Ehkä tämä tästä. Talvella olen maailman surkein bloggaaja ja tiedostan sen hyvin. Toivottavasti saan kohta jostain ylimääräistä energiaa ja jaksaisin taas palata kuvailun, kirjoittamisen ja tatuointien pariin. Kommenttinne ja tykkäyksenne antavat mulle paljon energiaa blogin ylläpitämisen suhteen ja ilman niitä tuskin jaksaisin kirjoittaa enää mitään. Kiitos siis niistä! ♥ Enää pitää saada pääkoppa selväksi. Aloitan tämän psyykkaamisen menemällä lämpimään suihkuun, ottamalla päivän vitamiinit ja halailemalla kaneja sekä avopuolisoa. Palailen pian rakkaat.

: Necromantic
  1. Täältä päin löytyy kans sama ongelma, talvi on vienyt multa energiat. Elämä on sellasta tasapaksua ja pimeää sumua koko talven läpi, ja pitäs opiskelutkin jaksaa hoitaa. :/

    VastaaPoista
  2. Ymmärrän täysin. Mulle tää on just sitä tasapaksua koko ajan eikä mikään päivä erotu toisesta. Jotenki duunistakin on tullut ihan yli rankkaa, en jaksais yhtään mitään. :( tulis jo kevät, se antaa mulle hirmuisesti voimia!

    VastaaPoista
  3. Mä oon sun kaa niin samaa mieltä siitä, et sen jokapäiväsen työpaikalle raahautumisen sijaan pitäs olla myös etätyö-mahis. Jatkuva eestaas-ajelu on yksinkertaisesti perseestä, jos työ on vähänki kauempana ja julkiset lyllertää joka saamarin lähiön ja taajaman läpi, ennen kuin ollaan perillä. -_- Tietysti joissain ammateissa (myyjä, autokuski jne), joissa on vähän pakko raahautua sinne paikalle ja olla läsnä, on joku etähomma vaikeempi toteuttaa eli ammatinvalintakysymys seki loppujen lopuks kai on. Varsinki opiskelijana vaa ne duunivaihtoehdot on aika vähissä ni ei kai auta muu ku kestää...USA:ta kannattaa varmaan harkita ja ainakin ensin käydä siellä ennen kuin muuttaa, siellä sitä ilmeisesti vastaa saakin raataa selkä kiemuralla, että tulee toimeen, jos oon oikein käsittänyt. x.x

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mullakin on vähän paha se, että oon asiakaspalvelualalla, joten etätyö ei oo mahdollista. :( Eikä mua sinäänsä haittaa työpaikalle meneminen vaan noi matkat. Vaikka asun Helsingin sisällä niin silti matkoihin menee helposti 40min per suunta. Se alkaa olla oikeesti raskasta. Ottaen vielä tosin sen huomioon, että aiemmin kuljin Nummelasta asti Pasilaan eli tunti meni helposti. Puhumattakaan siitä, miten huonosti meni dösiä esimerkiksi öisin (ja jouduin kymmenen jälkeen maksamaan hirveät yölisät, 14,30 per suunta), mutta ei, ei minulle annettu sitä mahdollisuutta, että voisin olla enemmän vaikkapa aamuissa. Oon muutenkin huomannut, että vuorotyö ei yksinkertaisesti sovi mulle, koska muutenkin omaan uniongelmia eikä ikinä kerkeä/jaksa tehdä mitään. Tää angsti meni nyt vähän sekavaksi, mutta kumminkin. :-D Ja tosiaan kauhistelen jo sitä, että jos oon ma-pe ens syksynä koulussa suunnilleen ajoilla 8-15 niin pitäisikö sen jälkeen jaksaa olla vielä 16-2330 töissä? Ollaan viikoilla niin myöhään kumminkin auki. Onneksi mies kumminkin tukee asiassa ja on sanonut, että teen töitä tasan niin paljon kuin vaan jaksan eikä tartte asiaa sen enempää stressata. En kumminkaan halua, että työnteko alkaa vaikuttaa koulunkäyntiini.

      No totta kai me siellä ensin käydään, ei me ihan hömelöitä olla! :-D On vaan hauska katella asunto- ja duuni-ilmoituksia etukäteen. Voihan siis olla, ettei edes tykätä paikasta niin paljon kuin pään sisällä, mutta aina saa haaveilla ja miettiä. :-) Jos kesällä päästäis vihdoinkin käymään niin nähtäis, että onko paikka oikeasti meitä varten! Ja tuokin riippuu siitä, kuinka paljon on koulutusta ja kokemusta taustalla. Siksi muuttamiset tai vastaavat eivät tule kysymykseenkään, ennen kuin koulut ym. on käyty.

      Poista
  4. Talvi on niin perseestä, että ei meinaa itekään jaksaa. Pimeys masentaa! Heti kun tulee kevät niin on ihan huippuenerginen ja kesää kohti mennää! :D Jaksamisia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän täysin.. Yks syy myös, miksi en jotenkin oo viime vuosina mieltänyt tätä omaksi maaksi, koska on kauhee vilukissa ja voin sanoa rehellisesti koko sydämmestäni, että vihaan talvea. Ehkä se joskus helpottaa, ehkä ei. Nyt on semmonen fiilis, että voisin muuttaa vaikka heti jonnekkin lämpimään, jotta pääsisin pois täältä. :-DD Jaksamisia sinnekkin! ♥

      Poista
  5. voih, toivoinmukaan saisit energiaa ja innostusta bloggaa :) oon malttamattomana oottanu coming up-postauksii :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan. :) piristäviä tämmöiset kommentit!

      Poista

Vain asialliset kommentit julkaistaan! Kiitos. ♥