Rose tattoo (and some thoughts)

22.11.2013



Ensimmäisistä tatuoinneista on kyselty paljon. Tein siis Tommille nyrkkiraudan hauikseen ja itselleni ruusun oikeaan reiteeni. Tommin nyrkkirautaa pitää vielä parannella, joten en ole ottanut siitä vielä kuvaa. Omaa ruusuanikin pitää vielä parannella, vahvistaa muutamia viivoja ja värittää, koska en kerralla pystynyt tekemään kaikkea (kipu vei voiton). Tässä kumminkin (paskaa) kännykkäkuvaa ruususta päivä sen jälkeen, kun olin sen tehnyt!


Toiseksi tatuoinnikseni olisin voinut odottaa paljon paskempaakin lopputulosta! Olen itse kovin tyytyväinen ja kehuja on tullut paljon. "Teitkö ton oikeesti ite?!" "Mä en ikinä vois tehdä itelleni tatuointia, en kestäis sitä kipua!" "Miten pystyit keskittymään samalla?" Joo, alukshan se kipu oli melko sietämätöntä ja huomaakin noista kuvan "ylemmistä" viivoista, etten ole painanut kovin kovaa. Pikku hiljaa siihen kumminkin turtui, lopussa alkoi kipu vasta iskea uudelleen. Uusia kirosanoja ja +10 tupakkaa, ei sen pahempaa! Laitan myöhemmin vielä lopullista kuvaa, kun olen saanut väritettyä yms.

Asiasta seuraavaan. Kelailin tossa yks päivä kaikkia negakommentteja, mitä sain vanhassa blogissani. Eniten jäi ehkä mietityttää kaikki lihoamiskommentit. Milloin toisen painon huomauttamisesta on tullut hyväksyttävä asia? Tietenkin osa yrittää vaan provosoida ärsyyntymään, mutta en usko, että ihan kaikki. Yläasteella minulla oli lievä anoreksia, olin 157cm pitkä ja painoin alle 40kg. Minulla ei ollut vatsaa, reisiä, tissejä, persettä - tai yhtään mitään. Koska olen muutenkin lyhyt ja käytin isoja vaatteita ei kukaan ystävien ja perheen lisäksi huomannut, että olen edes niin laiha. Nykyään olen 159cm pitkä ja painan 53kg. Painoindeksini on 21,0 mikä tarkoittaa normaali painoista. Mielestäni minulla on kohtia, joita voisi kiinteyttää, mutten todellakaan ole läski, lihava tai mitään vastaavaa. Vaatekokoni on S ja tunnen olevani terve. Syön enää harvoin "huonoa ruokaa" ja lenkkeilen pari kolme kertaa viikossa, riippuen työvuoroista. Haluaisin joskus alkaa kiinteyttämään itseäni, mutta toistaiseksi en ole tuntenut pakollista tarvetta. Eniten alkoi varmaan hassuttamaan se, että laihana oli "lauta" ja normaali painoisena "läski". Jos laihtuisin ja ottaisin silikonit ja perseimplantit olisin taas "feikki". Monet voisivat pohdiskella tätä asiaa enemmänkin. Painoon ja muutenkin ulkonäköön liittyvä teksti, joka sai minut avautumaan asiasta löytyy tästäMielettömän ihanaa viikonloppua kaikille, puspus!



: Necromantic
  1. Tästä ei ole kahtakaan viikkoa, kun ensimmäistä kertaa moneen vuoteen mulle tuli hyvä olo mun painosta ja uskalsin mainita siitä mun kaverille. Oon painanu jo monta vuotta jotain 70kg (oon n.165cm pitkä) ja olen ollut todella tarkka siitä, ettei kukaan saa selville kuinka paljon mä oikeesti painan. Etenki ku kaverit saattoi puhua kuinka läskejä he ovat, kun paino ei olekaan enää se 55kg vaan 61 kg... Mulle on ollut aina kiusallista puhua painosta ja osallistua jopa pelkästään kuntoiluun liittyviin keskusteluihin. En tiedä mitä mulle on viimeisen kahden kuukauden aikana tapahtunut, mutta mä en jaksa enää hävetä painoani tai sitä miltä mä näytän. Liikutuin kyyneliin kun kaveri sano miten mun koko olemus on muuttunu paljon itsevarmempaan ja asenteikkaampaan suuntaan niin lyhyessä ajassa. Se sano et siitä on ollu ihanaa seurata et mä oon edes yrittäny uusia asioita joita mä en olis ennen harkinnut, ja et mun kanssa on ollut nyt vielä helpompi olla... Eli tää paino asia on ollut vaan yks osa tätä jotain muutosta mitä en osaa itsekään käsittää. En sano omistavani mitään ihannevartaloa, mutta en jaksa enää murehtia tästä, etenkin kun paino on pysynyt vuosia samoissa lukemissa ja olen pitkästä aikaa uskaltanut mainita sen ääneen.
    Tämän kirjoituksen pointti oli se, että mua todellakin inspiroi sun kaltaiset vahvat ja persoonalliset ihmiset. Mä arvostan ihmisiä ketkä uskaltaa puhua vartalostaan ja painostaan ääneen, etenkin jos siitä on saatu negatiivista (ja täysin aiheetonta!!) kommenttia. Piristit mun päivää joten pidä toi linja! :) Btw aivan mieleton toi tatuointi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tosi koskettava sun tekstis, mulla on ollut vähän sama fiilis noin.. vuoden puoltoista..? Ihmisistä löytyy aivan uusia naurettavan pinnallisia puolia enkä ymmärrä, miten normaali painoisetkin ihmiset ovat nykyään läskejä. Läski, alkaa ärsyttää kun kuuleekin sen sanan. Olet kaunis nainen eikä paino (mikä on täysin normaali) sitä miksikään muuta! Mutta ihana kommentti, piristit just mun iltaa huomattavasti! ♥ Ja kiitos kovasti. :')

      Poista
  2. Oo aika hyvän näkönen tosiaa toi sun ruusus :3 En malta oottaa et saan nähä lisää.

    Ja miten joku ees on voinu tulla sulle huutelee jostain lihomisesta ikinä koska et ole todellakaan ainakaan mun silmissä ollu ikinä lihava tai edes siihen suuntaan.. Toisten ilo on vaan olla ilkeä, elä siitä välitä oot upee nainen ja sulla on elämä eessä voit jättää omaan arvoonsa tollaset ihme haukkujat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti hirmusesti! :] Oon itekki tyytyväinen!

      No, enhän mä lihava ookkaan, oon ihan normaali painoinen. Oon tosiaan aika lyhyt, joten ehkä se, että oon kasvanu vaan sen pari senttiä noista anoreksia-ajoista ja taas lihonnut yli 10kg niin saattaa vaikuttaa asiaan. Varmasti jotkut, jotka on tavannu mut yläasteella tai amiksessa ajattelee, et oon lihonut, mutta se ei automaattisesti tee ihmisestä läskiä. Oon ite tyytyväinen, etten oo enää semmonen langanlaiha, jolle ei mitkään vaatteet istu ollenkaan. Mutta voi ihana, kiitos hirveesti ihanasta kommentista! ♥

      Poista
  3. Ooo tosta ruususta tulee varmasti hieno vielä kun saa varjostukset yms. :)

    VastaaPoista
  4. Sähän oot ihan hullun kevyt minusta :) Siis oon tasan samanmittainen itsekkin (ja painavempi). Pyhpah niille ihmisille, joilla pitää aukoa päätä lihomisesta, hyvältä näytät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin normaali, jos en muuta. :-D Mutta kiitos kovin, olet ihana! ♥

      Poista

Vain asialliset kommentit julkaistaan! Kiitos. ♥